Hyvään hallintoon kuuluu, että viranomaiset vastaavat ihmisten asiallisiin kysymyksiin. Viranomaiset kysyvät mitä mieltä olet silloin, kun asia koskee sinua itseäsi. Viranomaiset antavat asiakkaan puhua omaa äidinkieltään. Viranomaiset kertovat syyt, joiden perusteella he ovat tehneet päätöksensä. Viranomaiset kertovat myös, miksi he ovat tehneet päätöksensä.
Hyvä hallinto on läpinäkyvää. Silloin kansalaiset tietävät, miten viranomaiset toimivat. Rehellisyys on hyvän hallinnon avainasia. Viranomaiset ja kansalaiset noudattavat lakeja. Yhteiskunnan pelisäännöt ovat tiedossa. Oikeutta ei voi ostaa rahalla. Päättäjät eivät suosi sukulaisia. Lupia tai veropäätöksiä ei hankita lahjomalla. Puoluekanta ei anna etuoikeuksia julkisten hankintojen tarjouskilpailuissa. Tuttavuussuhde vallanpitäjiin ei ole ohituskaista. Tällainen on hyvä hallinto.
Hyvä hallinto alkaa ontua, jos oikeuslaitos ei ole puolueeton. Hallituspuolueilla on monissa maissa suuri vaikutusvalta siihen, miten tuomarit toimivat ja millä perusteilla tuomioistuimet jakavat oikeutta. Kansalainen on turvaton, jos tuomarien päätöksiä ei ohjaa laki vaan poliittinen valta, mihin väestöryhmään kuuluu, tuttavuus, tai raha.
Oikeusvaltio on hyvän hallinnon perusta
Suomessa valtioneuvosto hyväksyi vuonna 2021 ihmisoikeuspoliittisen selonteon. Selonteko painottaa toimintaa yhdenvertaisuuden sekä sukupuolten tasa-arvon vahvistamiseksi. Ihmisoikeuksien ja demokratian tila on huonontunut monissa maissa. Oikeusvaltio kyseenalaistetaan huolestuttavalla tavalla.
Oikeusvaltiolla tarkoitetaan valtiota, joka on järjestetty oikeussäännöin. Valtioelinten, viranomaisten ja kansalaisten on toimittava oikeussääntöjen mukaisesti. Oikeussääntöjä valvovat riippumattomat ja puolueettomat tuomioistuimet. Tätä kutsutaan lainalaisuuden periaatteeksi.
Julkinen valta ei voi mielivaltaisesti puuttua yksilöiden omaan vapauspiiriin. Se kunnioittaa demokratiaa ja turvaa perus- ja ihmisoikeuksien toteutumisen. Tästä käytetään nimitystä suojattu yksityisautonomia.
Oikeusvaltiolle on ominaista, että yksilön oikeuksista ja velvollisuuksista voidaan määrätä vain sellaisen elimen päätöksin, jonka asettamiseen yksilö itse voi välittömästi tai välillisesti vaikuttaa. Oikeusvaltio on kansalaisten ja lakien yhteiskunta.
Korruptio haittaa kehitystä
Korruptio on toimivallan väärinkäyttöä. Väärinkäyttäjät etsivät omaa etua. Julkisen hallinnon korruptio tarkoittaa monissa maissa sitä, että päättäjille, virkamiehille tai poliisille annettavilla lahjuksilla voidaan ostaa päätöksiä tai järjestää jonkin asian käsittely helpommaksi ja nopeammaksi. Oikeuslaitoksessa korruptio merkitsee sitä, että tuomarien ratkaisuihin vaikuttavat poliittinen uskollisuus, henkilösuhteet tai raha. Korruptiosta kärsivissä maissa liikennesakon voi välttää maksamalla lahjuksen poliisille. Tulli saattaa vaatia pimeitä maksuja salliakseen tavaroiden maahantuonnin. Virallisia todistuksia, asiakirjoja ja erilaisia lupia voi olla vaikea saada, jos ei maksa niistä erikseen asioiden ja arkistojen hoitajille. Korruptio voi tarkoittaa sitäkin, että viranomainen salailee, valehtelee, ylittää oikeutensa tai väärentää asiakirjoja.
Korruptio tuottaa etua niille, joilla on rahaa, valtaa ja suhteita. Korruptio haittaa kaikkien muiden ihmisten elämää. Se vääristää ja syövyttää julkishallintoa. Se vie varoja kansalaisten tarvitsemilta palveluilta. Se voi suistaa maan kehityksen haitalliseen suuntaan. Korruptio voi liittyä ammattimaiseen rikollisuuteen. Se voi olla myös satunnaista ja kertaluonteista. Korruptiota saattaa esiintyä sekä julkishallinnossa että yksityisessä liike-elämässä. Jonkin yrityksen tarvikehankkija voi esimerkiksi ostaa tuotteita ylihintaan hänet lahjoneelta tavaran myyjältä. Korruption kitkemiseksi tarvitaan viranomaisten, kansalaisten ja yksityisen liike-elämän toimia. Myös lehdistöllä ja viestimillä on suuri merkitys.
Kansalaisten on vaadittava hyvää hallintoa. Viranomaisten on toimittava läpinäkyvästi. Yritysten on kieltäydyttävä maksamasta lahjuksia. Niiden on myös luotava omat käytäntönsä estääkseen korruption yritysten sisällä, välillä ja suhteissa viranomaisiin. Monet maailman suurimmista lahjustapauksista ovat olleet sellaisia, missä isot yritykset ovat toistuvasti ja tarmokkaasti tarjonneet valtavia rahamääriä valtioiden johtajille ja korkeille virkamiehille vastineeksi taloushyödystä, myönteisistä päätöksistä ja oikeuksista luonnonvaroihin.
Viime vuosina suuret väärinkäytöstapaukset ovat ilmestyneet päivänvaloon viestimien kautta. Lehdistö on saanut haltuunsa tietolähteiden toimittamia asiakirjoja, jotka ovat näyttäneet yksityiskohtia myöten, miten korruptio on toiminut, mitä etuja sillä on tavoiteltu ja ketkä ovat olleet sen osapuolia.
Luonnonvarojen käyttöön liittyneet valtavat rahavirrat ovat ruokkineet väärinkäytöksiä monissa maissa. Valtionjohtajat ovat rikastuneet öljytuloilla. Luonnonvarojen käsittelyä ja kauppaa varten perustetut valtion yritykset ovat muuttuneet vallanpitäjien ja heidän läheistensä yksityisomaisuudeksi. Siksi iso osa väestöstä joutuu alistumaan köyhyyteen luonnonvaroiltaan hyvin rikkaissa maissa.
Myös huumekaupan rahaliikenne on niin laajamittaista, että se paisuttaa korruptiota valtioiden hallinnossa, pankkitoiminnassa ja erilaisessa yksityisessä liike-elämässä. Rikollisen kansainvälisen huumekaupan arvo on satoja miljardeja euroja vuodessa. Huumekartellit ovat tunkeutuneet politiikkaan ja kierrättäneet rahojaan suurten pankkien kautta.
YK on laatinut korruptionvastaisen yleissopimuksen (United Nations Convention against Corruption, UNCAC). Yleissopimus edistää korruption torjuntaa kansainvälisen yhteistyön keinoin. Suomi ratifioi sopimuksen vuonna 2006. Vuoden 2021 lopussa seitsemän YK:n jäsenmaata ei ollut vielä allekirjoittanut sopimusta. Nämä maat olivat Andorra, Eritrea, Monaco, Pohjois-Korea, Saint Kitts ja Nevis, San Marino sekä Saint Vincent ja Grenadiinit. Syyria ja Barbados ovat allekirjoittaneet sopimuksen, mutta eivät ole vielä ratifioineet sitä.
Kuinka raha pestään
Poliisin mukaan rahanpesulla pyritään häivyttämään rikoksella hankitun omaisuuden tai rahan alkuperä. Tarkoitus on saada raha tai omaisuus näyttämään laillisesti hankitulta. Rahanpesu on tietoista rikollista toimintaa. Se on olennainen osa talousrikollisuutta, harmaata taloutta ja järjestäytynyttä rikollisuutta. Se on kiinteä osa kansainvälistä rikollisuutta.
Rahanpesun alkurikokset liittyvät vero- ja muihin petoksiin, huumeiden salakuljetukseen ja yhä enemmän myös verkkorikollisuuteen. Korruptio on merkittävä rahanpesun taustalla oleva ilmiö. Rahanpesu vaikuttaa ihmisten elämään, kun kavallettuja verorahoja pestään tai kun rikollinen raha soluttautuu yritystalouteen. YK:n huumeiden ja rikollisuuden torjunnasta vastaava virasto UNODC on arvioinut, että rahaa pestään maailmassa noin 800–2000 miljardia euroa vuodessa.
Pankeilla on velvollisuus ilmoittaa epäilyttävistä rahansiirroista. Epäilyttäviä maksuja voivat olla suuret tilisiirrot pöytälaatikkoyhtiöille, joilla ei ole todellista liiketoimintaa. Maksun saaneen yhtiön voi omistaa haamuomistajaksi eli kulissiksi tiedetty henkilö. Rahan saajaan tai maksajaan voi liittyä rikosepäilyjä. Epäilyttäviä maksuja voivat olla myös veroparatiiseihin siirretyt rahat.
Rahanpesua voi harjoittaa siirtämällä ja salakuljettamalla käteistä rahaa. Kansainväliseen huumekauppaan liittyy valtavien rahamäärien kuljettaminen seteleinä rajojen yli. Rahanpesua tehdään myös kiinteistö- ja osakekaupoilla, valelainoilla ja monimutkaisilla yritys-, tilisiirto- ja rahoitusjärjestelyillä, joiden tarkoitus on häivyttää tieto rahojen omistajasta ja alkuperästä.
Houkuttelevat veroparatiisit
Veroparatiiseilla tarkoitetaan maita, joissa on matala verotus ja tiukka pankkisalaisuus, mutta ei kansainvälisiä sopimuksia tai lainsäädäntöä läpinäkyvästä omistajuudesta. Veroparatiiseihin perustettavat yhtiöt palvelevat kulisseina. Niillä pimitetään tieto omistuksesta. Yhtiöitä voidaan käyttää lailliseen tai laittomaan toimintaan.
Euroopan Unioni julkaisee vuosittain luettelon veroasioissa yhteistyöhaluttomista maista. Luettelo sisältää EU:n ulkopuoliset maat, jotka kannustavat verotuksen väärinkäytöksiin. Luettelon julkaisemisen tavoitteena on estää verojen maksamatta jättäminen ja liian vähäinen maksaminen, sekä laittomasti hankitun rahan alkuperän salaaminen. Vuonna 2022 veroparatiisien listalla olivat Amerikan Samoa, Fidzi, Guam, Palau, Panama, Samoa, Trinidad ja Tobago, Yhdysvaltojen Neitsytsaaret ja Vanuatu.